Vahvan mielen jäljillä pt 1

Urheilussa puhutaan usein siitä, miten urheilijan fysiikka usein riittäisi huippusuoritukseen, mutta pää ei kestä kilpailua. Tarkastelen seuraavien postausten kautta, mitkä ovat ne keskeiset asiat mitkä johtavat mielen horjahtamiseen kesken suorituksen. Urheilusta sekä voidaan ja että ei voida puhua yhtenäisenä entiteettinä, sillä lajit poikkeavat merkittävästi toisistaan. Urheilijalta vaadittavat psyykkiset taidot (kognitiiviset ja emotionaaliset) eroavat merkittävästi toisistaan eri urheilulajeissa, mutta puhutaan ensin eri lajeille yhteisistä asioista. Tässä postauksessa lähdetään tarkastelemaan asioita psyykkisen vahvuuden taustalla; mikä murentaa urheilijan mieltä ja mikä rooli valmennus- ja lajikulttuurilla on mielen vahvuuden kanssa.

Yhtenäistä urheilulajeille lajista riippumatta on, että ne perustuvat sosiaaliseen luokitteluun ja paremmuusjärjestyksiin. Tämä asettaa fyysisen harjoittelun tavoitteeksi menestyä erilaisissa tilastoissa, joita ohjaavat lajikohtaiset säännöt. Periaatteessa kyse on yksinkertaisesta asiasta, mutta ihmiselle on tärkeää sosiaalisuus ja osallisuus. Ihmiselle on tärkeää olla muiden silmissä tarpeellinen ja osoittaa omalla panoksellaan kuulua osaksi ryhmää. Tämä on yksi ihmisen ihmisen perustarpeista riippumatta siitä, onko urheilusuoritus yksilön vai joukkueen toteuttama. Siten sekä valmentaja, että urheilija legitimoi oman osallisuutensa osana ryhmään kuulumisen prosessia. Muihin vertaileminen ja huoli ryhmään kuulumisesta (siitä putoamisesta) on ihmiselle luontainen huoli, joka tuottaa kipua ja erilaisia kuormittavia tunteita. Urheilussa tämä näyttäytyy yksilöllisesti erilaisina epämääräisinä huolina ja pelkoina, jotka myös haittaavat itse urheilusuoritusta. Urheilijan huolikokemukseen voi liittyä tunne siitä, että ei ole riittävä ja muut kehittyvät nopeammin ja pärjäävät paremmin, tai muut harjoittelevat kovemmin, tehokkaammin ja ovat psyykkisestikin vahvempia. Urheilijaa voi ajaa pelko ryhmästä putoamisesta ja oman aseman heikkenemisestä.

Vaikka nuori kasvaa sisään vertailun kulttuuriin, se ei automaattisesti johda lopputulokseen, jossa ihmisen psyyke on vahvempi kuin vertailuasetelma. Jostain syystä joskus käy niin, että urheilukulttuurissa tiiviisti elävässä ihmisessä vahvistuu vertailu- ja menestyskulttuurin negatiiviset puolet: jatkuva vertailu ja pane menestyä syö urheilijaa sisältä päin. Psyykkisen valmennuksen yhtenä loogisena tavoitteena on kasvaa ulos vertailuun ja menestykseen perustuvasta kapeahkosta kulttuurista. Kun ihminen tunnistaa oman kulttuurinsa kapeikot, hän osaa suhteuttaa ne osaksi urheilukulttuuria, sekä suhteuttaa urheilun osaksi omaa ainutlaatuista elämäntarinaa. Psyykkisen vahvistamisen tärkeänä tavoitteena on oppia tunnistamaan ja suhteuttamaan elämän kontekstiin erilaisia kapeikkoja. Tätä voisi kutsua reflektiotaidon (havainnointia siitä mitä minulle tapahtuu) ja elämän asenteen kehittämiseksi, joka on muodoltaan terapeuttinen prosessi.

Toinen looginen ja merkittävä keino kasvattaa psyykkistä vahvuutta on lajikulttuurin kehittäminen psykologisen turvallisuuden ehdoilla. Koska ihminen haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi ja merkittäväksi osaksi sosiaalista yhteisöä on lajikulttuurissa muidenkin asioiden, kuin urheilun kilpailemiseen kannustavien puolien osoittaminen ja kehittäminen tärkeää. Joukkue ja ihmiset voivat viettää aikaa urheilun ulkopuolella ja kaiken yhdessä olemisen ei tarvitse suuntautua pelkästään menestyksen tavoitteluun ja urheilusuorituksen hiomiseen. Psykologisesta tutkimuksesta ponnahtava (ja vahvasti popularisoitu) psykologinen turvallisuus on yksi hyvä työkalu, jonka avulla valmentaja voi tarkastella ja kehittää tiimin sisäistä dynamiikkaa. Jos psykologisen turvallisuutta pitäisi urheilussa kuvata yhdellä virkkeellä se voisi olla “turvallinen ympäristö, jossa saa rohkeasti kokeilla ja tutkia miten asiat urheilussa toimii.” Psykologisen tuvallisuuden keskeisin luoja on valmentaja ja valmennukseen osallistuva tiimi.

Ajatuksia menestymisen psykologiasta ja mikä siinä vaikuttaa

Olen vuodesta 2017 työskennellyt suorituskyvyn- ja urheilun psykologisten teemojen parissa urheilijoiden ja valmentajien kanssa. Ihmettelyni psykologian ja psykologisten teorioiden äärellä täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Sen kunniaksi onkin mukavaa kirjoittaa blogia siitä mitä ajattelen psykologiasta mahdollisimman käytännönläheisesti. Ihmetellään aluksi menestystekijöiden ja psykologisten harjoitteiden äärellä. Psykologiassa on paljon asioita mihin voi itse vaikuttaa.

Urheilupsykologia on minulle opettanut vaikka ihmisen käsitykset elämästä kehittyvät hiljalleen vuosien kuluessa, silti käytännössä erilaisia psykologisia harjoitteita on yksinkertaista ja helppoa tehdä osana arkista lajiharjoittelua. Niistä on tutkittua hyötyä ja monissa psyykkisen taidon osa-alueissa voi kehittyä samalla tavalla kuin fyysisissä harjoitteissa, tekemällä runsaasti toistoja, rohkeita kokeiluja ja etsimällä omaa tyyliä.

Harjoitusvaikutusta haetaan suorituskyvyn ja urheilun psykologiassa usein tilanteisiin, joissa ihmiseen kohdistuu painetta. Tällaisia paineistettuja tilanteita ovat erilaiset esiintymistilaisuudet, urheilukilpailut ja muut näytön paikat, kuten pääsykokeet, työhaastattelut tai muut tilanteet elämässä joissa odotetaan “itsensä ylittämistä”, eli mahdollisimman hyvää suoritusta paineen alla. Tällaisissa tilanteissa elimistö yleensä käy kierroksilla, ihminen voi kokea tilanteessa erilaisia epämiellyttävinä koettuja jännityksen, ahdistuksen tai pelon tunteita, mutta toisaalta myös yleensä myönteisinä koettuja tunteita kuten yli-innokkuutta ja liiallista itsevarmuutta, jotka yhtälailla voivat haitata suoritusta. Näitä tilanteita varten voi harjoitella paineettomassa tilanteessa (eli harjoituksissa) ja harjoittelusta on hyötyä silloin, kun tilanne on todellisuudessa käsillä. Harjoitusvaikutusta voi kuvata henkisen puskurin, eli resilienssin kasvuna suhteessa suoritustilanteeseen. Harjoituksen käytännöllinen hyöty näkyy siinä, että kun tunnistaa kehon virittymistä ja jännityksen tunteita, osaa toimia ja kohdistaa huomion tilanteen kannalta olennaisiin asioihin. Huippu-urheilijat käyttävät paljon aikaa näiden taitojen opetteluun ja hyödyntävät toimivaksi kokemiaan menetelmiä aina valmistautuessaan urheilusuoritukseen. Urheilijoiden käyttämät menetelmät ja tavat ovat kokemukseni mukaan hyvin yksilöllisiä. Se mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Siksi omaa tyyli ja toimivat tavat löytyvät erilaisten kokeilujen kautta. Esimerkiksi yksi urheilija hyötyy parhaiten mielikuvista, mutta toinen urheilija ei pysty visualisoimaan mielessään mitään, joten sama menetelmä ei toimi kaikille.

Vaikka myös psykologiassa asioita voidaan harjoitella toistojen kautta, niin hyvin perinteiset terapeuttiset lähestymistavat, kuten havainnointi ja erilaisten havaintojen jäsentely ja kokemuksista puhuminen toimii hyvin myös urheilupsykologiassa. Yleisesti psykologiassa havainto on hyvin arvokas jo itsessään. Läpi elämän ihminen joutuu erilaisiin tilanteisiin, joissa yleensä tapahtuu monenlaisia asioita. Tilanteessa olevat, ja pelkästään siitä kuulevat, tekevät yksilöllisiä erilaisia tulkintoja. Joistakin tilanteista tulkinnat syntyvät automaattisesti totutun kaavan mukaan. Urheilussa erilaiset tapahtumat suhteutetaan automaattisesti itseen ja joukkueeseen, yleensä näitä erilaisia tilanteista tehdään tulkintoja onnistumis- ja epäonnistumis-suodattimien kautta suhteuttaen kisojen lopputulosta aiempiin tuloksiin ja odotuksiin. Luokittelujen kaksinapaisuudesta johtuen saattaa jäädä paljon asioita ja tabuja (eli asioita joista on vaikea puhua muiden kuullen) arkisten keskustelujen ulkopuolelle. Ihminen muodostaa käsitystä itsestä ja omista mahdollisuuksista menestyä tulevaisuudessa kaikenlaisten tapahtumien ja tunnekokemusten kautta.

Erityisesti suorituskeskeistä elämää elävän ihmisen käsitys itsestä ja elämästä muotoutuu pitkälti urheilun, harrastuneisuuden ja opintosuoritusten myötävaikutuksesta. Mitä enemmän elämään kuuluu suorittamista, sitä enemmän myös käsitys itsestä ja elämästä on suoritusperusteinen. Toisinsanoen itsearvoa mittaa helposti omien suoritusten perusteella ja elämää, sekä sen tarkoitusta tarkastelee samojen linssien lävitse. Psykologisen työskentelyn huomio on hyvä suunnata myös suorituskeskeisyyden ja vaativuuden tunnistamiseen, sekä siitä irrottautumiseen. Elämän ja itsen näkeminen arvokkaana suorituskeskeisyyden ulkopuolella tekee hyvää ja tuo elämään enemmän sisältöä ja merkityksellisyyttä, mitä pelkkä tavoitteellinen elämässä eteneminen antaa.

Jos mun pitäisi purkittaa suorituskyvyn ja menestyksen psykologia, niin se purkki olisi kutakuinkin tällainen: on suhteellisen simppeleitä harjoiteltavissa olevia asioita ja hitaasti kehittyvää uusien käsitysten muodostamista. Omia henkisiä lihaksia voi kasvattaa varsin monella toimivalla tavalla. Perinteisen psykologin yksilövastaanoton lisäksi, työskentely voi olla psykologin vierailuja harjoituksissa ja psyykkisten harjoitusohjelmien laatimista osaksi lajiharjoittelua ja pienryhmien tapaamista, joissa pääsee jakamaan kokemuksia ja pohtimaan toimivia käytänteitä. Menestyvät urheilijat panostavat paljon urheilusuorituksen valmistautumiseen ja psyykkiseen valmentautumiseen. Vaikka psyykkisestä on paikoin vaikeaa tehdä silmin näkyviä havaintoja, se kehittyy kuitenkin samoin tavoin kuin mikä tahansa suoraan havaittavissa oleva asia, tekemällä.

Etsitkö urheiluun ja suoriutumiseen erikoistunutta psykologia? Yhteydenottolomakkeen kautta voit soittaa virtuaaliovikelloa ja ottaa minuun yhteyttä.